lauantai 9. heinäkuuta 2011

Turistina Linnansaaressa

Ajelin autolla Porosalmelle ja hyppäsin reittiveneeseen suuntana Linnansaari. Aika oudolta se busterkyyti tuntui, kun yleensä viuhtoo meloen samoilla vesillä. Ajattelin vaihteeksi kokeilla reppuretkeilyä. Samalla tulisi testattua minkälaista varustusta jaksan kantaa päivän kuvausretkellä. Elokuun alun Paanajärven matkalla täytyy kävellä tunturiin ja takaisin, kuusi kilometriä suuntaansa.
Sammakkolahdesta lähden polulle suuntana Linnavuori. Ilma on lämmin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Polku kulkee kalliolla, josta paikoin näkee vilahduksen Haukiveden selälle. Ilmassa tuntuu vahva männynneulasten tuoksu. Kun laskeuden polkua kuusimetsään, syöksyvät itikat välittömästi kimppuun. Aika paljon on puuta kaatunut Linnansaarestakin viime kesän myrskyssä. Ei kuitenkaan suuria alueita, vaan ihan kuin suunnitelmallisesti pieniä puurykelmiä sieltä täältä.

Poikkean Linnavuoren venelaiturin viereen rantakalliolle eväitä syömään. Laiturissa on kaksi venettä ja lahdella kallioon kiinnitettynä suurempi alus.
Sitten seuraa hikinen kiipeäminen vuorelle. Hienot näköalat sieltä avautuvat Haukivedelle. Kallion kasvillisuus on osin kuivanut paahteessa, mutta kalliokielojen lehdet ovat säilyttäneet vihreytensä. Mäkitervakko kukkii, samoin pienet orvokit sianpuolukkamättäiden seassa.  Katson kelloa ja huomaan, että on aika lähteä takaisin päin ettei tarvitse juosta paluumatkaa.

Linnansaarenlammen sillan jälkeen lähden vasemmanpuoleista, kuusimetsän halki kulkevaa polkua Sammakkolahdelle päin. Kun tulen kuusten suojasta vähän avarammalle lehtipuualueelle, näen taipuneella koivunrugolla liikettä. Pysähdyn ja jään paikalleni katsomaan kun valkoselkätikka kiipeää pitkin puuta. Se on ihan lähellä, vain muutaman metrin päässä. Normaalisti hamuaisin kameraa esiin, mutta nyt en sitä tee. En halua säikyttää lintua, vaan tahdon kaikessa rauhassa katsoa ensimmäistä näkemääni valkoselkätikkaa. Ihan kuin tikkakin haluaisi esittäytyä. Se hyppii rungolla ja ääntelee "kjyk, kjyk".
Sammakkolahdessa on vielä aikaa käydä kioskilla juomassa limsaa. Nestettä kuluu kuumana päivänä.
Laiturille kerääntyy veneen odottajia. Silloin toinenkin Linnansaaren harvinaisuus haluaa esiintyä. Lahdella pilkistää tumma pää, sukeltaa ja taas pää nousee pintaan. Sitten vielä hyppäys korkeammalle että kylkikin vilahtaa ja sen jälkeen se häviää. Norppa se siellä kurkisteli.
Buster-veneellä matka takaisin Porosalmelle hujahtaa nopeasti. Porosalmen laituriin on sillä välin ryhmittäytynyt purjeveneiden armada. Taitavat olla Linnasaaripurjehduksen osanottajia.

Reittiveneiden laituri Porosalmella

Vuorimänty

Polku kalliolla

Polun varrelta

Puistomaista tikkametsää

evästelypaikalta


Linnavuorelta




hirven hampaanjälkiä haavanrungolla ja saniaisen varjot



Järvisydämen vierasvenelaituri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti