lauantai 9. joulukuuta 2017

Valoja ja yksityiskohtia vuoden pimeimpään aikaan

Enpä muista koskaan ennen olleen näin synkkää ja märkää alkutalvea kuin nyt on ollut. Myös digikuva-arkistoni noin viidentoista vuoden ajalta todistaa samaa. Kun ei ole aurinkoa, tähtiä, kuuta eikä liioin revontulia on tyydyttävä hakemaan piristystä muista kuin luonnonvaloista. Laavutulilla on istuttu viime viikkojen aikana ja itsenäisyyspäivän tienoilla oli paljon erilaisia valonäytöksiä, juhlavalaistuja rakennuksia ja ilotulituksiakin.

Itsenäisyyspäivän aattona polttelimme nuotiota hämärtyvässä illassa Pieksämäen Vedenjakajareitistön Pyijyn laavulla. Pyijyn laavu oli paikka, jossa aikoinaan opettelin ensimmäisen kerran talviolosuhteissa tekemään nuotiotulet.




Pieksämäellä oli itsenäisyyspäivän kunniaksi valaistu sinivalkoisella vesitorni...


...kulttuurikeskus Poleenin sisäänkäynnit....


....ja teknologiatalo Latomo, eli entinen Raamattutalo.


Sattumalta osuimme paikalle ilotulituksen ajaksi. Enpä ole ennen kuvannutkaan ilotulitusta käsivaralta ilman jalustaa.


Kävin Neulaniemessä tasaisen harmaana päivänä. Nyt oli hyvä kävellä kivikkoisessa maastossa. Lunta oli jäänyt maahan niin, että se oli tiivistynyt peittämään suurimpia epätasaisuuksia. Isommat kivenkolot kuitenkin erottuivat hyvin lumen keskeltä. Kävelysauvoista oli taas hyötyä jyrkissä rinteissä.




Tulin Neulaniemeen etsimään kallioseinämien jäisiä yksityiskohtia. Kun ympäristö on luminen ja sää harmaa, pienet asiat saavat suuren merkityksen. Kuten tämä jääpallojen peittämä sammalmatto kivenkolossa.


Toisaalla kuivuneet lehdet värittävät jääpalloja.


Puolukanvarvut ovat jääneet jään vangiksi.
















Sen verran on ollut pakkasta, että puron vartta reunustavat monenlaiset jääkoristeet. Niiden kuvaaminen oli hankalaa. Puro virtaa syvässä uomassa, joten valo ei tahdo riittää, eikä jalustaakaan voi asetella jyrkkäreunaiselle penkalle. Tarvitaan isoa ISO:a ja vakaata kättä, että saisi tärähtämättömiä kuvia.







sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Valotaidetta ja kylpyläelämys Itä-Savossa

Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus on suurin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden yksittäinen taidetapahtuma, joka koostuu kuudesta valoteoksesta. Ensimmäinen valotapahtuma oli jo vuoden 2016 viimeisenä päivänä Helsingissä, muut marras-joulukuun vaihteessa eri päivinä Savonlinnassa, Tampereella, Oulussa, Saanalla ja Turussa. Se kiinnostavin tapahtumista olisi ollut Saanan valaisun näkeminen, mutta sinne on turhan pitkä ja vaivalloinen matka. Lähin Luminous-tapahtuma oli Savonlinnassa, Olavinlinnan valaisu 28. -29.11. Yksi tie, monta asiaa, eli valonäytöksen lisäksi juhlistimme henkilökohtaista merkkipaalua Rantasalmella, lomakeskus Järvisydämessä, entisen kotimme läheisyydessä.

Kuopiolaisena huomio kiinnittyy Puijo-laivaan Savonlinnan satamassa.


Savonlinnan jouluvalot viittaavat kaupungin musiikilliseen maineeseen.


Olimme paikalla valoteoksen toisena valaisuiltana. Plussan puolella oleva lämpötila ja tuuli olivat pudottaneet lumet rannan puiden oksilta. Linnan yllä roikkui pilvikerros, jota kaupungin valot värjäsivät oranssinkeltaiseksi, eli taivas ei ollut kovin luonnollisen värinen.  Mutta valaistu linna loisti upeana pienellä saarellaan keskellä virtaa.


Vesi on ihmeellinen elementti. Se heijastaa pienenkin valon voimakkaasti.






Linnan edustalla olevan Tallisaaren taideteokset oli myös valaistu, kuten tämä kuuluisa linnan pässi.


Valo- ja savuefektit Tallisaaressa.










Matkamme tukikohtana ja yöpymispaikkana oli Lomakeskus Järvisydän Rantasalmella. Se on laajentunut uudella hotellirakennuksella ja järvikylpylällä. Kallioon louhittu järvikylpylä on valmistunut tämän vuoden maaliskuussa. Sisäseinissä on monin paikoin näkyvillä kalliopintaa. Sisäkatto, pilarit, kaiteet ja muut puuosat on tehty järvestä nostetuista uppotukeista, joilla on ikää yli 500 vuotta. Kylpylän lämmitykseen käytetään aurinkolämpöä ja maalämpöä.








Saunoja on viisi; kivisauna, höyrysauna, infrapunasauna, hamam ja uppotukkisauna. Kuvassa on suuri ja valoisa uppotukkisauna.




Kävin kylpylässä aamupäivän hiljaisena hetkenä, joten sain kuvata ihan rauhassa häiritsemättä ketään.


Ulkoallaskin olisi ollut käytössä, jos vain sisu olisi riittänyt pulahtamaan Saimaan neljäasteiseen veteen.


Hotellin sisustus noudattaa samaa tyyliä kuin kylpylässäkin, uppotukkeja ja kivipintaa. Erilaisia puuveistoksia on paljon sekä sisätiloissa, että ulkona.


ps. Selvyyden vuoksi mainitsen, että Järvisydämen palvelut oli ostettu omalla rahalla.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Auringonnousu Juhannuskalliolla

Aamutaivas kajastaa tummansinisenä ja taivaalla näkyy tähtiä, pitkästä aikaa. Marraskuu on ollut lokakuutakin pilvisempi ja sateisempi. Lähes kahden viikon Rukalla oloni aikana on ollut vain yksi aurinkoinen päivä. Nyt on tulossa toinen, mutta auto on jo pakattu lähtövalmiiksi, koska tänään pitää ajaa Savoon. Päätän kuitenkin ennen lähtöä käydä Rukan laella. Marraskuun aurinko on niin harvinainen ilmiö, että se on nähtävä ja paras paikka sen näkemiseen tässä lähellä on Juhannuskallio jota koristavat lumi- ja jääkuorrutteiset puut.

Maston rinteellä tuulee. Puen kevytuntuvatakin lisäkerrokseksi, vedän pitkävartiset lämpösaappaat jalkaan ja pujahdan polulle kohti Juhannuskalliota. Kun alempana on lunta noin kymmenen senttiä, niin täällä sitä on paikoin kertynyt polveen asti.


Polku Juhannuskalliolle nousee parin notkon kautta, joten näkymä kaakon suunnalle, jossa aamutaivas kajastaa, aukeaa vasta kun pääsen Juhannuskallion laelle.




Avonaisella kalliolla lumi ei ole ehtinyt kertymään. Tuuli on pyyhkinyt paikoin kalliopinnan paljaaksi.


Jo lokakuun alussa puihin muodostui ensimmäinen tykkykerros. Marraskuun alkupuolen lämpöjakso pudotti tykyt kertaalleen, mutta nyt on taas muodostunut uutta lumi- ja jääkerrosta puiden oksille.




Ohut sumukerros ympäröi Pyhävaaraa.


Sininen hämärä ennen auringonnousua on aina yhtä ihmeellinen.












Aurinko yrittää pinnistellä esiin harmaasta pilvimassasta.


Yht'äkkiä se on horisontin yläpuolella ja värittää alhaalla levittyvän usvakerroksen.






Tähän aikaan vuodesta värikkään punaisen valon aika kestää pitkään, koska auringon kiertorata on matala ja mitä alempaa valo tulee sen enemmän se siroutuu ilmakehässä.










En millään malttaisi lähteä, mutta edessä on yli neljänsadan kilometrin matka. Haikein mielin jätän Juhannuskallion puut paistattelemaan väriloistossaan.