torstai 8. kesäkuuta 2017

Vuorokausi Konnevedellä, osa 1

Irrottelen keltaista kajakkiani auton katolta Hanhitaipaleen kalasatamassa kun paikalle ajaa auto jonka katolla on myös keltainen kajakki. Hyvin ajoitettu sattuma. Kajakit siirtyvät autojen katoilta rannalle helpommin kaksin nostamalla ja kantamalla. Kun tavarat on pakattu kajakkiin, käytän vielä tilaisuutta hyväkseni ja pyydän melojaa (joka osoittautuu saman melontaseuran jäseneksi) ottamaan kuvan. Harvinaista yksinmelojalle. Kiitos.


En pääse pitkälle kun on jo pysähdyttävä kuvaamaan rannan vaiveroita. Vaiveroiden kukinta etenkin varjoisilla rannoilla on juuri nyt parhaimmillaan, ja niitä on runsaasti.


Saukkosaaren ihmeellisen räystäsluolan alle on melottava, vaikka vähän outo olo tuleekin kun tietää miten paljon kiveä on pään päällä.


Kallion etelälaidalla on kapea kulkuaukko samaan luolaan.


Melon hiljakseen rantoja katsellen, niin hiljaa, että koskelotkaan eivät huomaa ennenkuin olen ihan vierellä.


Käpynän ukko on Etelä-Konneveden tunnettuja nähtävyyksiä. Edellisellä käynnilläni yritin etsiä ukon kasvoja kalliosta, mutta en löytänyt. Olen nähnyt kuvia ukosta ja sen perusteella luulin tietäväni mistä se löytyisi, mutta ukko pysyy piilossa edelleen.  Mutta eikö tässäkin kuvassa ole selvästi kasvonpiirteitä havaittavissa? Ukkoa sihtaillessani se toinen keltainen kajakki tulee paikalle juuri sopivasti antamaan mittakaavaa maisemaan.


Viitaniemenselkä on peilityyni ja lämpöäkin on yli kaksikymmentä astetta. Täydellistä.


Pujottelen Aittosalmesta Kumpusaaren eteläpuolelle. Melon katsomaan kaunista kalliosaarta lähempää. Se on nimeltään Myhkyri.  Myhkyriksi tai Myhkyräksi on nimetty paljon korkeita kalliosaaria Itä-Suomessa ja Kainuussa. Karttapaikan mukaan Suomessa on 43 Myhkyri-nimistä saarta.


Rantaudun Kumpusaaren Likoniemen tyveen. Retkipaikka on esitellyt Kumpusaaren metsälehmuslehdon sekä nettisivuillaan että Retkipaikka-kirjassa. Metsälehmukset ovat Pohjois-Savossa levinneisyysalueensa äärirajoilla, joten on mielenkiintoista nähdä millainen lehmuspaikka saaresta löytyy. Saaren rannalla ei kyllä näy pienintäkään vihjettä lehdon olemassaolosta, mutta kun nousen rinnettä ylös muuttuu suopursu-vaiverokasvusto kielo-oravanmarjakasvillisuuteen ja sitten yht'äkkiä edessä on yllätys. Kielokasvuston keskeltä kohoaa fuksianpunaisia kauniita kukkia. Jos metsälehmus on näillä leveysasteilla harvinaisuus, niin sitä on myös kevätlinnunherne.




Metsälehmuksia on paljon ja ne ovat suuria. Rungon paksuudesta päätellen ne ovat jo vanhoja, mutta nuoria lehmuksiakin löytyy. Lehdet eivät ole vielä kasvaneet täyteen mittaansa.




Kaiturin saaressa on uusi laavu ja tulipaikka. Rannalle on tehty kätevä kajakkilaituri. Samanlaisen jos saisi vielä Hanhitaipaleen satamaankin. Nyt siellä lankunpätkä toimittaa laiturinvirkaa.


Laavu on veistetty paksusta hirrestä, samoin kuin vierellä oleva halkovaja.


Kaiturin laavu on hienolla paikalla kallioisella rannalla Kodanovisenselän äärellä.


Räystätsalon pohjoiskärjessä oleva kivi on hyvä maamerkki.


Käyn katsomassa toisenkin uuden rantautumispaikan eli Enonrannan puolikodan sijainnin. Enonrantaan pääsee suurellakin veneellä, laituri on iso ja poijujakin on. Mutta kota on aika synkässä paikassa puiden keskellä.


Saaren yläpuolella lentelee kolme suurta lintua. Sääksien pesäsaari on syytä kiertää vähän kauempaa. Zoomailen puun latvassa istuvan sääksen kuvaan ja poistun kauemmas.


Lännestä päin on taivaalle noussut tumma pilvi. Veden väreilyä ja pilvien heijastusta katsellessa tulee mieleen Apulannan laulu Valot pimeyksien reunoilla.


Vaikka kansallispuistossa yöpymiseen suositellaan taukopaikkoja ja niiden lähialueita, niin jokamiehenoikeudella leiriytyminen on kuitenkin sallittua. Yleensä olen käyttänytkin virallisia taukopaikkoja, mutta nyt pystytän teltan Pyysalonselän äärelle Lammassaareen, koska saaren pohjoisrannalta näkee sekä auringonlaskun että auringonnousun suuntaan.


Saaressa on hienoja kallioniemiä ja kuvauksellisia käkkyrämäntyjä.










Kello 23 aurinko painuu Pyysalonselän taakse.


Auringonlaskun jälkeen taivaan värit ovat voimakkaimmillaan.


Kuikat kokoontuvat.


Kuu on noussut jo korkealle. Lyhyt kesäyö alkaa.



Matka Konnevedellä jatkuu...

16 kommenttia:

  1. Kaunista ja taattua Seita-retkeä.

    VastaaPoista
  2. Näitä katsellessa sitä lumoutuu täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytin miehelle näitä kuvia ja hän oli yhtä lumoutunut. Kysyi vielä, minkä merkkinen kajakkisi on ja kuinka pitkä?

      Poista
    2. Kiitos Risa. Kajakki on Riot Tour Lite 15. Tuo 15 on jalkoja eli 4,57 metriä pitkä. Helppo käänellä, helppo rantautuessa ja helpompi laittaa yksin auton katolle kuin pitkä.

      Poista
    3. Kiitos tiedoista. Kauniita ilmoja Konnevedelle! :)

      Poista
  3. Kyllä kallioseinämässä näkyy kahdetkin kasvot.
    Onhan nämä sinun retkikuvasi aivan omaa luokkaansa, upeita!

    VastaaPoista
  4. Oi mitkä kuvat! Kyllä Kansallispuiston maisemat ovat mielettömän kauniita ja sää retkelläsi niin upea.

    Kiitos näistä tunnelmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkisää ei olisi voinut olla parempi. Varsinkin kun itikoitakaan ei vielä ollut.

      Poista
  5. Kivikasvoinen ukko vahtii selvästi vedessä liikkujia;-)) Kiitos kun jaat tämän reissun kuvina meille. Tuntuu kuin olisi itse ollut matkalla kanootilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että muutkin näkevät kasvot kalliossa. Ei harmita niin paljon kun en löytänyt oikeaa Käpynän ukkoa.

      Poista
  6. Upeat maisemat, kalliot, luola ja tuo iso kivi.

    Tiedän vallan hyvin tuon yksinmelojan ongelman. Minäkin melon yksin ja kajakkini on vanha lasikuituinen, painava kuin mikä. Isäntä auttaa kotipihassa nostamaan auton katolle mutta rannassa se on saatava itse alas. Nyt harkitsen kajakin viemistä melojien vajaan, siellä olisi kuulemma paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en mielelläni kuljettele kajakkia. Kajakki on melontaseuran vajalla, josta on helppo lähteä vesille. Mökillä on toinen kajakki ja kanoottikin.
      Yksin nostellessa auton katolle työnnän keulan takimmaisen kattotelineen päälle. Auton katolla on silloin fleecepeitto suojana.

      Poista