maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäyön aurinkoa Riisitunturilla

Koillismaan ja Etelä-Lapin yötön yö kestää paikasta riippuen pari, kolme viikkoa. Riisitunturilla yötön yö on alkanut 9.6. ja seuraavan kerran auringon nousu- ja laskutiedot löytyvät heinäkuun 3. päivältä. Kesäyönä, kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi, kuljin Riisitunturilla kesäyön aurinkoa ihaillen.

Kymmenen aikaan illalla aurinko valaisee Riisitunturin rinnettä pumpulipilvet taustanaan.


Lumien sulamisesta ei ole pitkä aika, mutta erilaiset kasvit ovat ehättäneet kiireellä kukkimaan. Tupasvillan valkoiset kukinnot nousevat korkealle varvukon keskeltä.


Pohjoisen taivaalle on noussut pilviä. Jääkö kesäyön aurinko kuitenkin pilvikerroksen taakse piiloon.





Matalalta tuleva valo hivelee rinteen kukkia. Hillan kukka, (tai lakka, suomuurain, muurain) loistaa kuin lamppu.


Pohjankatinlieko muodostaa hauskoja verkkokuvioita.


Sieliköt koristavat karua kivipintaa.


Suokukka on tällä hetkellä erottuvin ja näyttävin kukka Riisitunturin rinteillä.


Ruohokanukka vasta availee kukintoaan.




Hakeudun suuren kuusen helmoihin, suojaan tunturin laella puhaltavalta tuulelta. Istun variksenmarjamättäälle ja jään katsomaan pilvien liikkeitä ja taivaan värien vaihtelua.


Tähän tunnelmaan löysin kuvaavat sanat seuraavana päivänä käydessäni Anu Pentik-galleriassa. Näyttelyn seinällä pyörivässä videossa Anu Pentik sanoo: On niin helppoa olla yksin kaiken tämän kauneuden keskellä.




Puolenyön aikaan laskeudun Ikkunalammen rantaan. Aurinko on suoraan pohjoisessa vasta tunnin päästä, mutta arvelen, että se olisi silloin niin alhaalla ettei näkyisi lammelle.









Sitten takaisin laelle katsomaan pohjoista taivasta.


Pilviraita saa aikaan optisen harhan. Aurinko näkyy kahtena.






Kello yhden aikaan auringon näkisi alimmillaan, mutta harmittavasti taivaanrannalla on pilvi, joka estää sen näkymisen. Mutta sen valo heijastuu taivaankannen yli kaartuvaan pilvikerrokseen.


Lähden hiljalleen laskeutumaan alas tunturista. Muitakin on liikkeellä, tosin huomaan sammakon vasta kun se loikkaa edestäni sammalikkoon. Hyvä maastopuku.


Riisitunturin polku aamuyöllä kahden aikaan.

13 kommenttia:

  1. Koko yö yhtä auringonlaskua joka ei koskaan lopu, vaan vaihtuu lipuen auringonnousuksi. Niin kaunista! Harmi että silloin kun olen itse käynyt keskiyön aurinkoa katsomassa oli ihan pilvistä :/ Mutta joku kaunis yö minäkin käyn sen vielä kokemassa! :)

    VastaaPoista
  2. Kaunista. Nuo auringon leikittelyt ja hienot kuvasi.

    Muistan aina sen elämyksen, kun olin 80-luvun lopulla Lofooteilla ja katselin ensimmäistä kertaa auringon paistetta yöllä.

    VastaaPoista
  3. Satumaisen kauniita kuvatunnelmia. Oi sanon yhä uudelleen.

    VastaaPoista
  4. Olenkin jo pidempään pohtinut mitä nuo pinkit pallerot suolla ovat, mutta nehän onkin yksinkertaisesti suokukkia! :D

    VastaaPoista
  5. On taas niin hienot kuvat ja uskomattomat maisemat! Lapissa on taikaa. Tuollaista värien leikkiä.
    Suomuuraimen nimestä sinulta puuttuu vielä ainakin yksi nimitys: eteläpohjalaiset sanovat lakkaa valokiksi.
    Kuvista tällä kertaa huomioni vangitsi suokukka sekä maisemista se, jossa aurinkoa ei enää näy, se oli yllätyksekseni tunnelmaltaan yllättäen jotenkin maaginen.

    VastaaPoista
  6. Tervehdys seita! Kiva nähdä upeita kuvia Riisitunturilta. Olen itse menossa Rukalle elokuussa ja Riisitunturi on ehkä yksi kävelykohteista.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Ihania luonnon tunnelmia Riisitunturin seudulta.

    Matala valo antaa kauniin tunnelman.

    VastaaPoista
  8. Nyt on vahvat värit siellä, on sitten päivä tahi yö.
    Tosi upeat kuvat taas.

    VastaaPoista