keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Paluu huurrerannalle

Kahden ja puolen viikon aikana Kuusamossa näin neljänä päivänä aurinkoa. Vain yksi päivä oli täysin aurikoinen, muina päivinä aurinko tuli hetkeksi näkyviin. Merkittävä ero edellistalviin verrattuna on, että yleensä sydäntalven selkeinä päivinä on kova pakkanen. Nyt pakkasta oli vain muutamia asteita, alimmillaan -17 astetta.

Monena talvena olen tähän aikaan kuvannut pakkasusvan verhoilemaa jokimaisemaa. Usva alkaa muodostua sulan veden ylle vasta kun pakkasta reilusti on yli 20 astetta ja on täysin tyyntä. Lauhassa säässä ei siis usvia ollut, mutta rannnan puihin ja pensaisiin oli huurre jäätynyt paksuksi kerrokseksi.




















Muisto syksystä. Muutama keltainen lehti oli jäänyt kiinni pieneen pensaaseen.



Kävelyn jälkeen istuimme tulille jokirannan kodalle.






Koskikarat eivät ole ainoita uimareita koskessa. Koskikellujat nauttivat menosta virran vietävinä.


Kota maastoutuu hyvin lumiseen maisemaan.



Tammikuisia auringonlaskuja koskella vuosina 2016 ja 2017:




sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Valon juhlaa tunturissa

Marras-, joulu- ja tammikuu ovat vuoden pimeintä aikaa ja tänä talvena erityisen pimeää, koska aurinkopäiviä on ollut poikkeuksellisen vähän. Esimerkiksi Kuopiossa Ilmatieteenlaitoksen mittarit eivät havainneet yhtään aurinkoista tuntia joulukuussa. Siksi on juhlahetki kun valo valtaa tunturin. Ei se aurinko nytkään lyhyttä neljän tunnin päivää jaksanut paistaa, mutta pari tuntia noususta puoleen päivään oli yhtä valon juhlaa.

Kannattaa olla ajoissa liikkeellä, koska taivas on värikkäin ennen auringon nousua.


Vallitsevasta korkeapaineesta huolimatta pilvimassa on jäänyt kerrokseksi alaville paikoille.


Vaarojen laet nousevat saarina sumumerestä.


Vähän ennen auringonnousua alkaa sumukerros liikkua ja kääriytyä Pyhävaaran ympärille.




Kello 10 aurinko ilmestyy horisontista Juurikkavaaran takaa.




Taidetta tunturissa.




Paras hetki on silloin kun aurinko alkaa valaista pilvikerroksen pintaa.







Kestääköhän koivu katkeamatta tuon valtavan jää- ja lumikuorman.


Vain ison Pyhävaaran korkein laki on enää näkyvissä.












Vähän ennen puolta päivää lännen suunnalta työntyy pilviä auringon eteen. Esirippu laskeutuu, valon juhla on ohi.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Pilven takana on valoa

Aamupäivän hiihtely alkoi pilvisessä säässä. Yläilmoissa näytti käyvän kova puhuri, tuuli työnteli pilvimassaa kovaa vauhtia. Yht'äkkiä pilvikerrokseen tuli pieni aukko. Seurasin sen suurenemista kivutessani rinnettä ylös tykkykuusien keskellä. Kohta etelän taivaalta ilmestyi näkyviin kuunsirppi sinitaivasta vasten. Tämä kaikki tapahtui viidessätoista minuutissa.


Hento vastarusko erottui lännen suunnalla. Vastarusko on auringonnousun (tai -laskun) vastakkaisella suunnalla horisontissa havaittava punertava alue.


Pöllyävät pilvet siirtyivät nopeasti kohti etelää.








Yhtä nopeasti kuin pilvimassa äsken haihtui, se vyöryi uudelleen vaaran laelle. Tuuli tyyntyi täysin ja alkoi sataa ohutta jääkidettä.


Pilvi ympäröi joka puolelta. Olin keskellä ei mitään.


Olin jo lähdössä laskemaan rinnettä alas kun satuin vilkaisemaan taakseni. Siellähän oli valoa.
Se oli ensin ihan pieni, juuri silmin erottuva punainen läikkä pilvessä.


Sitten valo alkoi kirkastua ja sen viereen syttyi toinen valo.


Pian auringon toiseltakin puolta näkyi valoa ja haloilmiö alkoi hitaasti hahmottua taivaalle.


22° rengas, auringonpilari, sivuaurinko  ja 22° ylläsivuava kaari, näin Taivaanvahdin asiantuntijat olivat merkinneet sinne lähettämäni havainnon tiedoiksi.




Auringon noustua vähän ylemmäs, oikeanpuoleinen sivuaurinko hävisi, mutta vasemmanpuoleinen kirkastui entisestään.


Lännen taivas oli taas ihan selkeä, ei tietoakaan pilvistä, vaikka vain hetkeä aikaisemmin olin ollut pilven sisällä.


Tämä oli ehkä kirkkain sivuaurinko jonka olen koskaan nähnyt.




Pilvet olivat siirtyneet Valtavaaran suuntaan. Valtavaaran vaarajonon ensimmäinen kukkula oli vielä näkyvissä, mutta korkein laki piilossa.








Alas tullessa oli vähän samanlaista kuin lentokoneen laskeutuessa pilvikerroksen läpi. Muutama kymmenen metriä alempana taivas oli pilvessä, vain pientä valonkajoa näkyi auringon suunnalla.